perjantai 21. heinäkuuta 2017

Epäonnistuneet metsäjälkikokeet


Minulla on ollut tapana kirjoittaa postauksia aina onnistuneista jälkikokeista. Jotenkin niistä on niin paljon mukavampi kirjoittaa, mistähän johtuu? Kuitenkin niistä epäonnistumisista oppii kaikkein eniten vaikka fiilikset eivät olekaan epäonnistumisen jälkeen kovin korkealla. Se mitä meille on viikon sisällä tapahtunut kahdessa kokeessa on kuitenkin sellaista, mistä toivoisin myös muiden oppivan jotakin. Se jotakin on se, että mikäli koiran työskentely tai käyttäytyminen oleellisesti muuttuu lyhyessä ajassa, niin viekää koira eläinlääkärin tutkittavaksi. Kaikilla koirakoilla on huonoja päiviä ja kaikki koirakot epäonnistuvat joskus. Mutta ohjaaja kyllä aavistaa milloin epäonnistumiset ovat "normaaleja" huonoja päiviä ja milloin pitäisi hälytyskellojen soida...


Koiran nenätyöskentely muuttui lyhyessä ajassa ja koirasta tuli epävarma jäljellä

Meillä on menossa se viimeinen valioitumiseen oikeuttava ykköstuloksen metsästys, lajina metsäjälki. Tuto sai toukokuussa 258 pistettä Alavudella ja kesäkuussa 278 pistettä Uuraisilla. Sain heinäkuussa 2 koepaikkaa: viikko sitten Kaustiselle ja eilen Alavudelle. Kaustisen kokeessa keskeytettiin, koska Tuto oli todella vaisu janalla ja jäljellä. Ilmaisi tosi huonosti ja oli epävarma. Kaksi keppiä jäi metsään ja jana oli huono. Asia jäi kaivelemaan sen takia, koska koira oli niin vaisu. Jokaiselta kolmosen koiralta voi jäädä keppejä metsään, mutta meillä syynä on tällöin yleensä liika vauhti ja takki auki jäljestäminen (jos tomppeli ohjaaja sen sallii) eikä vaisuus. Koira myös oksensi aamulla, mutta söi ruokansa normaaliin tapaan, mutta ei kerjännyt nameja!! Olisi pitänyt hälytyskellot soida.

Eilen sitten oli taas kolmosen koe Alavudella. Janalla otti takajäljen, mutta huomautuksen saatuaan eteni hyvin oikeaan suuntaan. Ensimmäinen keppi jäi taas metsään, mitä vähän ihmettelin. Mutta toisaalta jäljen polkemisen jälkeen oli satanut runsaasti, niin ajattelin että menee sen piikkiin. Mutta toisaalta vaikeissa olosuhteissa Tuto on yleensä tarkentanut eli jäljestänyt normaalia huolellisemmin. Jälki meni ihan hyvin kuitenkin, mutta sitten...


Outoa ruututyöskentelyä

Olosuhteet oli ruudussa vaikeat: tuulesta ei ollut apua ja sade oli painanut hajun maahan tuomarin mukaan. Silti oli hyvin merkillistä kun koira ei meinannut saada hajua yhdestäkään esineestä. Yhden löysi ja palautti korrektisti, mutta 2 jäi ruutuun. Meillä on joskus jäänyt 1 esine ruutuun ja se ei ole mikään ihmettelyn aihe. Mutta se on, ettei yhdestäkään esineestä meinaa hajua saada. Silloin ajattelin, että nyt on jotakin...


Tottikseen mentiin perseilemään

Tottikseen mennessä koira yritti viestittää joka solullaan minulle, että kaikki ei ole hyvin. Tunnetila oli äärimmäisen huono, suorastaan paska.  Asiaa ei taaskaan helpottanut kierrätysmenettely ja se, että tuli kiire kentälle jälleen kerran. Seuraamaan lähtiessä vuoti ja vilkuili hätäisen oloisena paikkamakuussa olevaa koiraa. Ensimmäisen suoran haukkui ja poikitti ja sitten rauhoittui ja seurasi ihan hyvin. Noutojen siirtymissä pyöri mun ympärillä vähän väliä ja siihen meinasi ihan mennä hermot. Ryömi ja käväisi istumassa paikkamakuussa. Oli tulossa mua vastaan kun tulin piilon takaa, mutta minut nähtyään meni heti makaamaan:) Eli ihan älytöntä. En pystynyt todellakaan ohjaamaan koiraa parhaalla mahdollisella tavalla ja hermostuin itsekin. Ihan älytöntä sählinkiä kaikin puolin.


Tulos taskussa kotiin

Saatiin tulos ja sijoituttiin toiseksi kuuden koiran kokeessa, mutta eihän me mitään tuloksella tehdä ellei se ole ykkönen. Ei mennyt muillakaan hyvin: 2 jäi janalle ja1 keskeytti jäljen jälkeen. Mietin kotimatkalla, että ykköstulosta on tosi vaikea saada, mutta kyllä siihen kolmoseen tulokseen saa kyllä epäonnistua ihan kunnolla ja silti saa tuloksen. Soitin matkalta Hämäläisen Askolle ja sanoin, että nyt on kyllä jotain vialla muutakin kuin huono ohjaaja. Tottishan nyt voi levitä millon vaan jos vien koiran huonossa tunnetilassa kentälle. Mutta että ei haista esineitä ruudussa, niin se ei ole Tutolle ihan tavallista. Koko yön mietin, että mikä on vialla, siis muutakin kun huono päivä...


Aamupäivällä eläinlääkäriin

Laitoin vuodatusviestin faceen. Heinolan Suvi Almavetistä chattasi samantien, että pitäisikö koira nyt kuitenkin tarkistaa ettei olisi mitään fyysistä. Se jo tiedettiin, että lihaksisto ja nivelet on kunnossa eli sieltä puolelta ei vastausta tule löytymään. Tuto hyppäsi ja kiipeli A-esteen tosi hyvin ja on käynyt nivelkorjaajalla ja hierojalla. Saatiin aika parin tunnin päähän. 

Kerroin Suville, että aamulenkillä Tuto hankasi takamustaan heinikkoon. Anaalit olivat todella täynnä ja kun ne tyhjennettiin, niin koira oli tosi kivulias. Myös sylkirauhaset olivat selvästi normaalia isommat ja nielurisat hieman suurentuneet. Nenä oli limainen. Ja koska koira on nuollut takapäätään jo jonkun aikaa, niin se on voinut vaikuttaa myös hajuaistiin! Voi apua........


SM:t 2 viikon kuluttua

Anaalit siis tyhjennettiin. Nyt suihkuttelua pari kertaa päivässä ja mikäli ne vielä vaivaavat, niin maanantaina tehdään kevyessä rauhoituksessa (karenssi viikko) huuhtelu. Varmuuden vuoksi syödään muutama päivä vatsahappolääkkeitä ja tylosinia pitkästä aikaa. Ja sen tiedän jo entuudestaan, että anaalirauhastulehdus voi jumittaa pahastikin takapään eli siihen pitää jo etukäteen varautua. Myös nenäpunkkilääkitys aloitettiin heti.

SM-kisat ovat 2. viikon kuluttua ja nyt jää nähtäväksi osallistutaanko vai ei. Tärkeintä on saada koira kuntoon ja täysin oireettomaksi. Ja tunnetilatreeniä nyt noiden epäonnistumisien jälkeen sekä koiralle että ohjaajalle.


Ohjaajan mieli matalalla

Itselläni on nyt mieli tosi matalalla eli just sellainen vuoden paskin ohjaaja fiilis. Kukaan ei voi tietää miten paljon edellä mainitut asiat ovat koiran suoritukseen vaikuttaneet, mutta arvaus on se, että ovat vaikuttaneet. Ja miten epäreilua se on Tutolle ollut! Tekisi mieli mennä peiton alle ja itkeä vaan. Kyllä minä epäonnistumisia kestän, olenhan jo iso tyttö, mutta sitä en meinaa kestää, että kohtelen Tutoa epäreilusti:( Toinen raukka on tehnyt parhaansa ja kyllä kokenut jälkikoira tietää onnistuiko vai ei ja lukee ohjaajan mielentilaa. Tästä on nyt vain yksi suunta ja se ei voi olla alaspäin. Koskaan aikaisemmin ei ole ottanut näin koville tämä koiraharrastus ja nyt olen kyllä vakavasti miettinyt jopa sitä, että loppuuko kilpaileminen tähän. Ei se varmaan lopu, mutta saahan sitä edes ajatella...

Rakkaat ihmiset, ottakaa opiksi tästä eli mikäli koiran nenätyöskentely tai käytös muuttuu oleellisesti, niin viekää koira eläinlääkärin tarkistettavaksi. Mieluummin turha käynti kuin se, että sairaalta koiralta vaaditaan parasta suoritusta. Mikään ei voi olla epäreilumpaa parasta ystävää kohtaan! Ja sekin kannattaa muistaa, että koira viimeiseen asti peittelee kipujaan ja vaivojaan. 

Ja kiitos taas eläinklinikka Almavet kun oikeasti välitätte ja huolehditte<3 Mitä me tehtäisiin ilman teitä!!!

Postauksen kuvat on ottanut Paula Niinistö Alavuden metsäjälkikokeesta toukokuussa. Paljon kiitoksia Paulalle kuvista.

Täältä voit lukea muita kisa- ja koira-aiheisia postauksia


1 kommentti: