sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Narttukoiran toipuminen tähystyssterilisaatiosta ja hampaanpoistosta

Tutolle tehtiin tähystyssterilisaatio ja alahampaan poisto 2.2.2017 eläinlääkäriklinikka Almavetissa Jyväskylässä. Kaikki meni hyvin, vaikka hampaan poisto osottautuikin hankalaksi. Munasarjojen tilanne ei ollut ihan normaali, joten käväisepä lukemassa runsaasti kuvia sisältävä postaus täältä.
Suvi Heinola tekemässä tähystystä Almavetissa
Huom! Osa postauksen kuvista ovat huonolaatuisia puhelinkuvia- pahoitteluni!

Kotiin päästyämme Tuto marssi suoraan syömään ja otti takaisin illan
 aikana väliin jääneet ruokailut:) Syömisen jälkeen meni lepäämään ja piippasi parin tunnin ajan. Ajattelin sen olevan kipua, mutta johtuikin nukutusaineesta koska piippaus loppui iltaan mennessä. Illan aikana hyppi ihan normaalisti sohvalle ja kun ovikello soi, hyppäsi sohvalta kauhukseni kovalla vauhdilla ja ryntäsi ihan entiseen malliin ovelle huutamaan. Soitin perheen miespuolisille jäsenille varoitussoiton ennen kuin tulivat kotiin, että sitten ei yhtään äänellä innostuteta koiraa. Mieheni tuli illalla Hesasta ja se on yleensä melkoinen pelmake kun Tuto on innosta soikeena. Niin oli nytkin. Illalla Neito sai aimo tujauksen kipulääkettä ja yö meni hienosti: koira nukkui hyvin rauhallisesti aamuun saakka.



Teimme leikkausta seuraavana päivänä mieheni kanssa molemmat kotona töitä, joten Tuton ei tarvinnut olla yksin. Kari käytti koiraa aamulla puolen tunnin lenkillä ja se oli ollut vähän vaisu. Päivän aikana nukkui paljon ja oli normaalia rauhallisempi. Muutoin ei mitenkään ilmaissut kipua.

Leikkauksien jälkeen pitäisi 10 päivää ottaa rauhallisemmin. Lenkillä saa käydä normaalisti, mutta hihnassa. Eikä mitään ponnistuksia tai muuta vastaavaa.



Kaksi päivää leikkauksen jälkeen meno alkoi yltyä villiksi

Jos edellinen päivä kului rauhallisemmissa merkeissä, toisena leikkauksen jälkeisenä päivänä Neiti päätti ottaa parin päivän levot takaisin. Tuto ei yleensä ole sisällä villi, mutta nyt oli. Jos hyppäsi sohvalle, teki sen normaalia voimakkaammin. Lenkillä jos katsoi vähänkin Neitoa silmiin, hyppäsi heti vasten ja haastoi leikkimään. Suussa ei olisi saanut kannella mitään hampaan poiston takia ja aina kun silmä vältti suussa oli käpy, keppi tai lumipaakku. Tuto on tottunut aina kantamaan suussaan jotakin eikä saavutetuista eduista aikonut antaa periksi ammattiyhdistysmäiseen tapaan. Tiputti aina kun käski, mutta hetken kuluttua huulten välistä pilkotti taas jotakin:) Oppi tosi nopeasti, että mikäli ottaa tarpeeksi pienen risun palan suuhun, niin en sitä huomaa.

Jo parin päivän kuluttua leikkauksesta alettiin tekemään ihan normilenkkejä. Tietenkään vapaaksi ei päästetty eli hihnassa mentiin yksi yli tunnin lenkki ja toinen puolen tunnin lenkki päivässä. Koirasta ei olisi voinut mitenkään tietää, että olisi ollut leikkauksessa. En ymmärrä eikö sillä mitään tuntemuksia ollut vatsassa, luulisi että nyt jotakin. Lenkillä meno oli entistä raisumpaa mikä tietenkin ihmetytti...



Vatsasta poistettiin haavaside illalla ja haava näytti tosi rauhalliselta ja siistiltä. Haavasuojapuku on muuten aivan loistava kauluriin verrattuna. Koira voi liikkua ihan normaalisti ja lenkilläkin se suojaa leikkaushaavaa todella hyvin. Koira pystyy tekemään tarpeensa ihan normaalisti puku päällä. Lenkillä laitoin vielä Botin toppapuvun haavasuojapuvun päälle, koska oli kova pakkanen ja karvaton massu.





Kolmas päivä leikkauksesta- haavassa oli hieman turvotusta

Tutolla meinasi mennä hermot kun ei päässyt vieläkään terassille leikkimään vaikka oli satanut lunta! Tehtiin pitkät lenkit, mutta siitä huolimatta jaksoi istui terassin oven edessä tuntitolkulla ja piipata ulos. En voinut sitä tietenkään terassille päästää riehumaan. Meillä on siis 100 neliön terassi, jossa on korkeat seinät ja se on Tuton mielipaikka. Siellä on muutama pallo, joilla se pelaa päivittäin. Yksi pallo on suussa ja pari jalkojen välissä ja etutassuilla syöttelee niitä palloja ja juoksee perässä:) Ja jahtaa lintuja...

Vielä pitäisi viikko yrittää pitää tuota Neitiä rauhassa. Olen onnistunut siinä huonosti. Eli jos tulee joku sisäinen verenvuoto, niin se ei ole sitten Almavetin Suvin vika. Tulin siihen tulokseen, että on ihan mahdotonta saada pysymään tuota olentoa rauhallisena. En tiedä onko se hammas vaivannut Tutoa niin paljon, että nyt kun se on poistettu, niin olo on niin kepeä että virtaa olisi vaikka muille jakaa.

Illalla huomasin, että haava oli vähän turvoksissa. Aloitin välittömästi homeopaattisen tulehduslääkekuurin ja haavan parantumista edesauttavan lääkekuurin, homeopaattista sekin. Lääkkeet alkoivat auttamaan ja muutaman päivän kuluttua turvotus oli hävinnyt.

Haava kolmantena päivänä leikkauksesta
Neljäntenä päivänä rauha maassa

Tästä päivästä alkaen Tuto oli rauhallinen. En tiedä oliko vatsassa tai suussa ollut kuitenkin jotakin tuntemuksia, jotka teki koirasta ylivirittäytyneen. Nyt Tuto nukkui lenkkien jälkeen sohvalla rentoutuneesti ja kuorsasi helpottuneena. Yhtenä iltana alkoi yskiä ja nuoli itseään, sohvaa ja mitä vaan ihan taukoamatta. Silloin soitin Suville, joka kertoi, että tosi moni koira kärsii nukutuksen jälkeen närästyksestä. Annoin Losecia ja närästyi hävisi muutamassa päivässä. Varmuuden vuoksi otin koiran kuitenkin sänkyyni nukkumaan: jalkapohjani oli koiran sydäntä vasten ja lähes koko yö meni sydämen sykettä kuulostellen:) Sykki se sydän ja miten niin olen neuroottinen:)



Nopeaa toipumista

Kaiken kaikkiaan toipuminen oli äärettömän ja jopa hämmentävän nopeaa. Kymmenentenä päivänä operaatioista otettiin liivi pois ja alettiin elämään normaalia elämää. Haava oli tosi siisti, kuten alla olevasta kuvasta huomaat. Massukarvatkin ovat alkaneet taas kasvamaan ja Neidolla on pelisarja käynnistynyt terassilla. 



Koira aloitti karvanlähdön välittömästi sterkan jälkeen. Olemus on ollut tosi pentumainen viime päivinä- kystat ja katkennut hammas ovat todennäköisesti vaivanneet koiraa luultua enemmän. No, onneksi ei tarvitse enää miettiä sitä- kevät on tulossa ja treenikentät kutsuu...

Kiitos Suvi ja Almavet vielä kerran<3




It`s a party time:)

Täältä voit lukea lisää koirapostauksia.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti