perjantai 1. tammikuuta 2016

Vuoden viimeinen ilta ja ensimmäinen aamu

Vuoden ensimmäinen aamu valkeni hieman väsyneissä, mutta onnellisissa tunnelmissa.  Yöuni oli rikkonaista kun viestiteltiin nuorison kanssa illan/yön kulusta ja sain kunnolla nukuttua vasta sitten kun nuorempi poika oli kotona nukkumassa ja vanhemmalta pojalta sain viestiä kuvan kera. Korvatulppia jouduin tunkemaan monta kertaa syvemmälle korvaan koiran kuorsaamisen takia. Yksikään ihminen ei voi kuorsata niin kovaa ja antaumuksella kuin meidän Tuto. Siihen vielä päälle kaikki muut huokaukset, örinät, lussutukset ja paikan vaihdot romahduksineen suorilta jaloilta. Ja aamulla tämä Neito haluaisi sitten nukkua pitkään, ainakin kymmeneen jos saisi itse valita. Ja kymmeneen me tytöt tänä aamuna nukuttiinkin:)


Kun kaikkensa antaa päivän aikana ja on päällään lauman joka ikisessä asiassa, niin pitää sitä joskus levätäkin. Neidon kuorsaus kuuluu varmaan naapuriin asti, sen verran on desibelejä ilmassa:)

Iltaa vietettiin ihanan ystäväpariskunnan kanssa syöden ja Sibelius leffaa katsoen koira kainalossa. Ystäväni Jaana oli tehnyt maukasta siemennäkkileipää, jota syötiin voin ja luomu brien kanssa, sekä mustikkachiahyytelöä. Minä leivoin gluteenittoman kääretortun ja tein saaristolaisleipiä graavilohella ja muikunmädillä. Juomana oli kahvia, pakuriteetä ja pari lasia valkoviiniä. Ilta oli mukavan rauhallinen ja leppoisa. Juuri sellainen, johon oli hyvä päättää tämä vuosi.



Suureksi ilokseni Jaana jätti loput siemennäkkärit ja hyytelön minulle enkä meinannutkaan jaksaa odottaa aamuun, että pääsen niillä herkuttelemaan. Oli todella hyvää! Molemmat on erittäin helppo tekoisia (tekeminen kestää vaan muutaman minuutin), gluteenittomia, maidottomia ja ennen kaikkia ravinnerikkaita. Laitan molemmista reseptipostauksen tulemaan, mutta ensin kirjoittelen siemenistä ja siitä, mitä niistä olisi hyvä tietää jos käyttää niitä säännöllisesti.

Aamiaisen jälkeen oli lievästi sanottuna hyvin syönyt olo. Kyllä nämä joulun pyhät on melkoista herkuttelua eikä kaikki mitä on suuhun tullut pistettyä ole ollut niin kamalan ravinteikasta ja terveellistä:) Tänäkin aamuna ei aamiainen jäänyt ihan näkkäriin ja chiahyytelöön, vaan olihan sitä kääretorttua pakko ottaa palanen. Joka välissä on tullut napsittua suklaata ja muita herkkuja. Mutta se on vaan elämää ja terveellinen elämäntapa ei kaadu satunnaisiin herkutteluihin. Olossa se kyllä tuntuu, mutta onhan tässä taas tulevan vuoden aikana päiviä, jolloin ruokavaliota voi petrata.


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti